Vanha Ockel-Doo projekti

Tämän uuden blogin myötä päätin siirtää myös Kelkkalehden forumilla uinuneen Ockel-Doo -projektiketjun tänne samaan blogiin. Tässä viestissä kerrottava tarina on siis kooste 2-3 vuoden takaa.

(Tammikuu 2013)

Aloitanpa projektiosion tälle viikonloppuna kotiutetulle löydölle. Kyseessä on Ski Doo Olympique 340 vuosimallia 1973. Vehje on todella reippaasti elämää nähnyt, ja aika paljon alkuperäisosiaan matkalla menetänyt kelkka. Laite on kuitenkin täysin ajokuntoinen.

Kone on vaihtunut Sachs 290:een. Putsailin eilen Tillotsonin ja vaihdoin siihen kalvot. Uudella tulpalla ja primerin avustuksella kone hörähti  heti. Huolletulla kaasuttimella kone jäi myös käymään, mutta sitä näyttää vaivaavan ajoittainen bensapula. Eikös Tillulla pitäis olla juuri päinvastaisia ongelmia? Primerin avustuksella kone pysyi kuitenkin käynnissä ja käy tosi nätisti. Ottaa myös hyvin kierroksia silloin kun saa bensaa.

Alkuperäisosia puuttuu niin paljon, ettei varsinainen entisöinti ole mielessä, vaan tarkoitus on kunnostaa kelkka noilla osilla siistiksi. Hommasin varaosiksi Ockelbo 4000 raadon, josta saan kaikki tarvitsemani osat. Tuo kone on tuttu Ockelbo 300:sta ja varaosa-Ockelista on tarkoitus ottaa telamatto ja pakkilaatikko kakkosvariaattoreineen ja nestejarruineen Olympiqueen, joten kelkka tullaan siten ristimään Ockel-Dooksi.

 4000:n telamatto on 375senttimetriä pitkä ja Olympiquen oma on 353 senttinen, joten jatkoperää on jatkettava noin 10 senttiä. Luin jostain internetin syövereistä, että tämän jatkoperän tukivarret on alunperin tehty kuplavolkkarin etujousesta. En löydä enää sitä juttua, joten korjatkaa heti, jos olen väärässä. Muuten yleiset suunnitelmat on telaston remppa, siistimineen, sähköjen uusiminen, penkin korotus ja saranointi (saapi säilytystilaa ja muutenkin parempi näin 185 senttiselle), vuotsot keulaan jne. Mielessä kävi myös sähköstartin virittely. Sähköistä puheen ollen tuossa ei ole minkään valtakunnan virtalukkoa tai sammutusnappia, ja kone täytyy sammuttaa ryypyllä. Kävin ajamassa 100 metriä. Näköjään opeteltava tuo tillotsonin säätäminen. Perussäädöillä (kierros/kierros) ei käynyt, mutta L:ää hieman avaamalla rupesi käymään. Käy nättiä tyhjäkäyntiä, mutta booaa kun painaa kaasua. Muttamutta, ei ajella enempää ettei säry. Remontin jälkeen sitten joutaa hienosäätöjä opettelemaan.

Asiasta toiseen. tiedättekö te sen ihmistyypin, jolle ainoa oikea tapa liittää metalleja toisiina on hitsaaminen. Tämä SkiDoo on näköjään saanut kokea sen. Moottoripeti on hitsattu runkoon, raidetangon päät on hitsattu kiinni, kuomun sarana on koottu hitsaamalla ja tietysti hitsattu runkoon. Jatkon tukirauta oli hitsattu jousilattoihin, jousiteräshän siitä tykkää. Ja eihän se tähän lopu. Molemmat sukset on korjattu hitsaamalla ja samalla toisen suksen kuningasakselin nivel on hitsattu, Reaktiotangot on hitsattu ja tästä nostan hattua mestari-Kempille ja korkealle - bensatankki on hitsattu kiinni runkoon! Tästä aläväläyksestä on siis todistettavasti selvitty hengissä...

(17.2. 2013)

Palottelin tänään lisää tuota Ockelia ja sovittelin siitä penkinkoroketta ja peitekoppia SkiDoohon. Aika hyvin nuo näyttää sopivan. (Taustalla näkyy toisaalla tässä blogissa rakenneltava CZ, sekä vuoden 1937 Ardie RZ200, joka sittemmin lähti uuteen kotiin nuoren innokkaan oloisen veteraanipyöräharrastajan ries... haasteeksi.)

(10.2.2014)

Tänään oli hyvä päivä. Sain bensatankin irti ja olen edelleen elossa. Rautasaha onneksi mahtu sen verran väliin, että sain pari palkoa poikki. Kolmas olikin sitten räkähitsi ja lähti kun vähän nykäsi. Siinä se nyt olisi runko. Positiivisena yllätyksenä on sanottava, että telatunneli on lähes ruosteeton. Oletin sen olevan puhki, kun penkin vaneripohja oli läpimätää mössöä. Mutta ei tunnelissa on yksi ainoa reikä ja sekin on peräisin sen hitsaripässin jäljiltä. Moottorin takakiinnike oli hitsattu parin sentin matkalta tunneliin. Tunnelissa on pari murtumaa, jotka pitää korjata, mutta muuten ok. Etupää pitää pajotella suoraksi, kunhan saan vetoakselin irti. Senkin laakerikoolin jumin syy selvisi. Koolin reunassa on klommo. Mikä lie osunut, vai onko laakerin pysyvyys varmistettu lekalla...

Suksetkin irtosivat lopulta kiltisti. 1,2 kilosella suostuttelin. Näihin tarvin taas varaosia. Vasen kuningasakseli on hyvä, mutta oikea on hitsattu sököksi (yllätys...). Samoin reaktiotangot on vaihtokamaa. Toinen poikki ja toinen... ...tuunattu.

(11.2.2014) Sain tänään sen vetarin kylmän pään irti. Kerran Dremelille hei! Se on kyllä yks joulupukin parhaista lahjuksista. Hitsailin rungon murtumat kiinni ja kiinnitin Ockelbon penkin korokkeen. Vielä pitäis hitsata Ockelbon rungosta otetut altaat, jotta ketjukotelo ja jarrulevy mahtuvat runkoon. Niin ja sitten vielä polttoainesäiliön kiinnikkeet. Sitten voiskin harkita hiekkapuhallusta ja maalausta ja alkaa edetä kohti sitä mieluisampaa, eli kokoamista. Täytyy vain jatkaa myöhemmin. Mun selkä ei kestä kovin montaa tuntia liian matalassa tallissa...

(16.2.2016)
Tästä eteenpäin Projekti ei tuolloin juurikaan edennyt. Nyttemmin Ockel-Doo majailee pressuhallissa odottamassa uudelleentulemista.
Tämä Projekti kaipaa kipeästi muutamia varaosia!
- 1 suksi (tai suksipari) akseleineen
- Sachs moottorin kannatinrauta
- kytkimen suojapelti (ihan sama mistä vanhasta kelkasta, kunhan on ns. keskimoottorimalliin)